Huoli nuorten hyvinvoinnista ja luottamuksesta yhteiseen tulevaisuuteen toistuvat otsikoissa, mutta miltä näyttää nuorten todellinen arki ja kenellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen? Nuoret tietävät omasta tilanteestaan parhaiten, joten aikuisten harteilla on vastuu antaa nuorille mahdollisuus jakaa kokemaansa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on toteuttanut lasten ja nuorten hyvinvointia mittaavaa kouluterveyskyselyä vuorovuosin jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Kyselyn tuloksia hyödynnetään monin tavoin osana suomalaisten hyvinvoinnin arviointia, tutkimusta ja päätöksentekoa. Vaihtelee kuitenkin suuresti oppilaitoksesta ja kunnasta toiseen, otetaanko nuoria mukaan tulosten tulkintaan ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kehittämistyöhön. Tämän tueksi THL ja Nuorten Akatemia ovat kehittäneet keskustelu- ja työpajamalleja, joiden avulla kouluterveyskyselyn tuloksia päästään käsittelemään nuorten kanssa vuoropuhelussa.
Nuorten nostot -keskustelu- ja työpajamallien avulla saadaan rakennettua parempaa käsitystä siitä, mitä kouluterveyskyselyn tulokset tosiasiassa kertovat nuorten elämästä ja hyvinvoinnista ja tavoista kehittää nuorten hyvinvointia. Malleja on viimeisen vuoden aikana pilotoitu, jatkokehitetty ja levitetty osana Sitran ja Itlan Hyvinvointiratkaisuja nuorten arkeen -ohjelmaa.
”Päättäjillä pitäisi olla velvollisuus taata hyvä tulevaisuus nuorille.”
Nuoruuteen siirryttäessä ajattelu on jo kehittynyt kriittisempään suuntaan ja kokonaisvaltainen itsenäisyys vain vahvistuu nuorella iän myötä. Nuorten osallistamiseksi tehdään paljon erilaista yhteiskunnallista työtä monella taholla. Kuitenkaan kaikissa tilanteissa nuorten mielipidettä ei aidosti haluta tai osata kuunnella tasavertaisina aikuisten kanssa. Huonoimmillaan tässä heitetään hukkaan mahdollisuus kuulla aitoa nuoruuden kokemusasiantuntijaa, joka tietää mistä puhuu ja jäädään vain tulkintojen ja arvailujen varaan. On tärkeää vahvistaa nuorten asemaa yhteiskunnassa ja etenkin päätöksenteossa.
Kuka edustaa kaikkia nuoria?
Ryhmänä nuoret, aivan kuin muutkin yhteiskunnan ryhmät, on samaan aikaan sekä erityislaatuinen ryhmänä että sisäisesti hyvin moninainen. Nuoria yhdistää elämänvaiheen moninaisuus ja nopea muutostempo, mutta yhtäkään ikäryhmää tai sukupolvea ei tule niputtaa vain tietynlaisten kategorioiden alle. Ei ole olemassa nuoren arkkityyppiä, vaan omanlaisiaan yksilöitä.
Usein haasteena nuorten osallistamisessa voi olla nuorista valikoituneen kuulluksi tulleen ryhmän homogeenisyys. Esimerkiksi perinteisesti nuorisovaltuustoihin hakeutuu paljon sellaisia nuoria, keitä vaikuttaminen kiinnostaa jo lähtökohtaisesti. Tätä intoa saattaa tukea muun muassa perheestä opittu kansalaisaktiivisuus tai korkeakoulutustausta. Nuorisovaltuustolaisilla on tärkeää sanottavaa ja aikuisten tulee kuulla heitä, mutta niin myös kaikkia muita nuoria.
Koska kouluterveyskyselyn vastaajat määrittyvät Suomen oppivelvollisuusjärjestelmän mukaisesti lähes kaikista kouluja käyvistä lapsista ja nuorista, voidaan otoksen ajatella edustavan melkein kaikkia Suomen nuoria. Myös nuorten kokemusta tulisi pystyä kuulemaan kattavasti eri nuorten perspektiiveistä käsin. Kun keskustelut ja vaikuttamispaikat viedään kouluihin, nuorisotiloille tai Ohjaamoille, voidaan helpommin tavoittaa moninainen joukko eri lähtökohdista tulevia nuoria.
Nuorten nostot -työpajoissa ja -keskusteluissa olemme päässeet juttelemaan eri ikäisten nuorten kanssa niin kouluissa, nuorisovaltuustoissa kuin muissa tilaisuuksissa. Tilaisuuksia ovat järjestäneet kunnat ja hyvinvointialueet yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Kohderyhmänä ovat olleet nuoret aivan nuorimmista kouluterveyskyselyyn vastaajista, 4. ja 5. luokkalaisista nuorista aina toisen asteen opiskelijoihin saakka.
”On tärkeää että päättäjät keskittyvät yksilöihin, ei vain prosenttilukuihin.”
Kyselyiden kautta pystytään kartoittamaan nuorten elämää ja sen piirteitä tiettyyn pisteeseen saakka. Kuitenkaan tarkimminkaan hiotut ja muotoillut kyselyväittämät eivät tavoita nuorten täyttä kokemusta sen kaikissa sävyissä. Voidaan selvittää, mitkä seikat ovat kohentuneet tai heikentyneet kyselyn keruiden välillä, mutta ilmiöiden taustalla vaikuttavat syy- ja seuraussuhteet sekä arkeen heijastuvat merkitykset jäävät näkymättömiin. Näistä voimme kuitenkin halutessamme kuulla ajatuksia nuorilta itseltään. Nuorten kohtaamisissa tämä toive onkin toistunut myös heidän sanoittamanaan. Sitä vaikuttavampaa tämä nuorten kuuleminen on, mitä useammalta nuorelta näkemyksiä kuullaan. Tämän voi tiivistää erään nuoren sanoin: ”Nuoria pitäisi kuulla enemmän ja aktiivisemmin!”.
Tietyt teemat toistuvat nuorten keskusteluissa ja aihetoiveissa. Näitä ovat esimerkiksi mielenterveys, jaksaminen, päihteet ja koulukiusaaminen. Aiheet ovat herättäneet huolta mutta myös ideoita niihin puuttumiseksi. Kyselyn tuloksista ei tule keskittyä vain huolestuttaviin kehityssuuntiin, vaan muistaa nostaa keskusteluun myös hyviä kehityskulkuja. Keskusteluissa nuoret ovat pureutuneet aiheiden ytimeen, miettineet omakohtaisia kokemuksiaan ja jakaneet ajatuksiaan parannusehdotuksista. Keskustelua on herännyt myös kouluterveyskyselyn toteutukseen liittyvistä seikoista, sen osallistujamääristä sekä siitä, kuinka hyvin nuoria perehdytetään aiheeseen ennen kyselyyn vastaamista. Nuorilla on kriittistä ja tarkkaa havainnointia omasta hyvinvoinnistaan ja sen mittaamisesta. Nuoren keskusteluihin osallistuneen ytimekäs kommentti aiheesta: ”Ongelmien juurisyihin pääseminen vaatii syvällisiä keskusteluja nuorten kanssa. Keskusteluihin tarvitaan aikaa.”
Tukea keskustelun tai työpajan järjestämiseen
Pilotoinnin aikana hiotut keskustelu- ja työpajamallit ovat nyt vapaasti ladattavissa käyttöön Innokylästä. Näin kuka tahansa nuorten parissa työskentelevä saa mallit hyödynnettävikseen kouluterveyskyselyn tulosten käsittelyyn. Mallien hyödyntämisen kautta nuorten näkemyksiä hyvinvoinnista saadaan hyödynnettäväksi osana päätöksentekoa ja nuorten palveluiden muotoilua. Tämä voi olla osana jo olemassa olevia rakenteita ja vaikuttamismalleja, tai se voi inspiroida kehittelemään uusia tapoja osallistaa nuoria hyvinvoinnin saralla. Malleja voi kopioida sellaisenaan tai ottaa niistä ideoita ja soveltaa vapaasti omaan toimintaan sopivaksi – tärkeintä on varmistaa nuorille aito mahdollisuus vaikuttaa. Nuorilta löytyy sanottavaa, kun heiltä kysytään.
Tekstin on kirjoittanut Erika Perälä, joka osallistui Nuorten nostot -työpaja- ja keskustelumallien pilotointiin ja kehittämiseen osana korkeakouluharjoitteluaan Nuorten Akatemiassa alkuvuodesta 2026.