Nuorten Akatemia järjesti yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa Digiraadit 5.–6. – ja 9. -luokkalaisille nuorille 12. ja 13. helmikuuta. Digiraati on oikeusministeriön ylläpitämä verkkopalvelu, jossa nuoret voivat keskustella anonyymisti ennalta sovitusta aiheesta. Nuoret keskustelivat yhteisöllisyydestä, kaveritaidoista ja laajasti muista ikäryhmiä koskettavista teemoista. Mielipiteitä jaettiin niin kiusaamisesta, kännykkäkiellosta kuin opettajien roolista välituntien aikana. Keskustelut olivat osa NUOSKE -hanketta.
Pieneenkin tulee puuttua – yläastelaiset eivät hyväksy härnäämistä
Yläastelaisten keskustelussa kysyimme suoraan mahdollisista kiusaamiskokemuksista. Osa vastaajista koki pienen härnäämisen ongelmattomaksi osaksi koulunkäyntiä, mutta kyseiset vastaukset saivat nopeasti vastakommentteja härnäämistä vakavana ongelmana pitäviltä. Vastaajat painottivat epäasiallisen käytöksen ottamista vakavasti, nuoret ilmaisivat huolen tilanteiden eskaloitumisesta entistä pahemmiksi, jos niihin ei puututa. Koulun yhteishenki sai yleisesti kehuja, mutta yksinäisistä oppilaista kannettiin huolta.
”Kaikki voivat omalla kohdalla miettiä että kohtelenko muita niin kuin haluaisin itse tulla kohdelluksi. Ihmisiä on monenlaisia ja kaikkia heistä pitää arvostaa. Jokasen pitää suvaita erilaisuutta omista mielipiteistä huolimatta.”
Kysyimme yläastelaisilta mielipiteitä siitä, miten he itse voisivat parantaa kaikkien hyvinvointia koulussa. Ystävällisyys, muiden mielipiteiden arvostaminen ja oman käytöksen reflektointi nousivat keskustelussa pinnalle. Alakoululaiset kertoivat tärkeiksi kaveritaidoiksi rehellisyyden, luotettavuuden, kiltteyden, kohteliaisuuden ja hauskuuden. Tärkeää heille oli myös salaisuuksien säilyttäminen, anteeksi pyytäminen ja se, ettei muita haukuta. Kaikkien mielestä tärkeänä korostuu muiden kunnioittaminen ja ystävällisyys.
Aikuisilta toivotaan läsnäoloa välitunneilla
Nuoret toivoivat, että aikuiset ottaisivat heidän kokemuksensa kiusaamisesta vakavasti. Aikaisemmin puhututtanut kiusaaminen näkyy nuorten mukaan välitunneilla huuteluna ja nimittelynä. Tilanteisiin toivotaan aikuisilta tiukkaa puuttumista ja näkyvää läsnäoloa. Nuorilta löytyi kuitenkin myös sympatiaa välituntivalvojia kohtaan, tilanteet koululaisten välillä eivät heidänkään mielestänsä ole aina selviä. Yläasteikäiset vastaajat korostivat nuorten omaa vastuuta puuttua kiusaamiseen, ja kokivat hyvän yhteishengen kaikkien yhteisvastuuksi.
Ala-astelaisten kanssa emme keskustelleet suoraan kiusaamisesta, vaan pohdimme sitä, millaisia tunteita koulussa yksin jääminen herättää. Nuoret keskustelijat muodostivat nopeasti yhteisen konsensuksen siitä, kuinka yksin jääminen herättää monenlaisia negatiivisia tunteita. Surua, yksinäisyyttä, huonommuuden kokemusta ja ulkopuolisuutta. Yksin jääneen avuksi ehdotettiin tämän ottamista mukaan tekemiseen.
”Siitä voi tulla negatiivinen olo, joka voi aiheuttaa negatiivisia ajatuksia, kuin esimerkiksi: enkö minä riitä?”
Alakoululaiset pohtivat sitä, että koulun aikuisia voisi olla mukana pelien järjestämisessä etenkin mahdollisen ristiriitatilanteiden varalta. Keskusteluissa nousi esiin jo kouluissa hyödynnettyjä menetelmiä, kuten ’välkkärien’ toiminta. Ehdotuksia nousi myös siitä, että vanhemmat oppilaat voisivat järjestää nuoremmille aktiviteetteja. Muita vastaavia järjestäjiä leikeille voisivat olla kouluvalmentajat, oppilaskunta tai muu oppilaista koottu ryhmä. Varsinkin alakoululaisten mukaan oppilaat itse voisivat järjestää välituntitekemistä.
Kännykkäkielto
Tylsät koulupäivät, tukiverkoston puute ja toimimaton valvonta. Nuoret kritisoivat yläasteen kännykkäkieltoa laajasti omaa kantaansa perustellen, mutta sekä positiivisia että neutraalejakin kantoja kieltoon löytyi. Keskustelu kännykkäkiellosta toi jälleen esiin nuorten huolen yksinäisistä ikätovereista koulussa. Usean vastaajan mukaan kännykkä tuo turvaa nuorelle, jonka ystävät ja tukiverkosto ovat puhelimen päässä. Sosiaalisuuden lisääntymistä ei pidetty itsestäänselvyytenä, vaikka kännykät otettaisiinkin pois. Epäreiluuden kokemukset nousivat useamman vastaajan mielipiteissä esiin – kännyköihin tottuneet nuoret kokevat kiellon ottavan heiltä pois jotain, mikä on aikaisemmin koettu yleisesti hyväksytyksi.
”Kännykkä on monelle nuorelle turva eikä vain huvin vuoksi mukana. Esimerkiksi yksinäiset tai syrjäytyneet henkilöt saavat tukea puhelimesta vaikka heillä ei varsinaisesti olisi terveydellistä syytä puhelimen käyttöön. Monilla on kännykässä tukiverkosto ja he tukeutuvat siihen jos heillä ei ole muuta. On väärin ajatella että kun nuorilta kieltää puhelimet niin se lisäisi sosiaalisuutta.”
Kännykkäkieltoa puoltaneet vastaajat kokivat puhelimen käytön vähentymisen lisänneen oppilaiden välistä kanssakäyntiä, ja parantaneen näin koulun yhteishenkeä.
”Ihmiset on enemmän keskustellut muitten kanssa eikä ollut puhelimella. Omasta mielestä todella positiivisia muutoksia aikaisempaan.”
Pojat painivat ja tytöt otetaan liian vakavasti – keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta nousi luonnollisesti esiin keskustelussa
Digiraatiin osallistuneet nuoret saivat esittää myös omia kysymyksiä muille nuorille. Yksi esitetyistä kysymyksistä käsitteli sukupuolten tasa-arvon toteutumista koulussa. Vaikka koulut koettiin pääosin tasa-arvoisiksi paikoiksi, epätyytyväisyyttä herätti muun muassa aikuisten vaihteleva reagointi nuorten välisiin välienselvittelyihin. Yläasteikäisen vastaajan mukaan miesoletettujen painiminen nähdään hyväksyttävänä, kun taas naisoletetut oppilaat joutuvat herkemmin ongelmiin keskinäisistä välienselvittelyistään. Kommentti sai useita tykkäyksiä ja samanmielisiä kommentteja.
Täältä löydät hankkeen tuottamia materiaaleja ja tukea Digiraadin kokeilemiseen ja käyttöönottoon. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama, Nuorten Akatemian ja Punaisen Ristin yhteinen Nuoske-hanke tarjoaa maksutonta tukea Digiraadin käyttöönottoon. Sparraamme raatien suunnittelussa ja järjestämisessä, järjestämme webinaareja ja tarjoamme materiaaleja. Tilaa myös Digiraatien uutiskirje!
Lisätietoja:
Ella Kankaanranta, projektipäällikkö
ella.kankaanranta@nuortenakatemia.fi
050 324 4699