Osallisuuden osaamiskeskus on toteuttanut parin viime vuoden aikana lähes kaikkien ministeriöiden kanssa erilaisia säädösvalmisteluun liittyviä kuulemisprosesseja. Niissä on kuultu nuoria ja saatu nuorten näkemyksiä ilmastolaista aina valtioneuvoston nuorisopoliittiseen ohjelmaan saakka.
Lisääkö kuuleminen nuorten osallisuutta? Uskon, että onnistunut kuulemisprosessi tuonee laajemmalle ryhmälle tunnetta, että he ovat saaneet osallistua ja heidän mielipidettään pidetään tärkeänä.
Tässä ovat askeleet hyvään nuorten kuulemiseen säädösvalmistelussa:
1. Panosta alkuun
Säädösten valmistelussa paras mahdollisuus vaikuttamiseen on alkuvaiheessa. Keskeisiä kysymyksiä ovat:
- Mitä pitäisi muuttaa?
- Mihin asiaan pyritään saamaan muutos?
- Miten asiaa tulisi muuttaa?
Myös nuoria kannattaa kuulla jo säädösvalmistelun alkumetreillä. Mitä valmiimmaksi säädös tulee, sitä vaikeampaa siihen on enää vaikuttaa. Tämä johtaa siihen, että nuorten osallisuus säädösvalmistelussa jää vain näennäiseksi.
Säädöksen muotoilu nuorten näkökulmasta jo alkuvaiheessa mahdollistaa monia toteuttamistapoja. Nuorten kuulemisen menetelmät harvoin antavat eksaktia tietoa, mutta ne antavat valmistelijoille ymmärrystä ja taustatietoa ratkaisumahdollisuuksista sekä perusteluita.
2. Varaa aikaa, jos osallisuus on tärkeää
Kun nuoret halutaan mukaan säädösvalmisteluun, siihen tulee olla riittävästi aikaa. Suurissa valmisteluprosesseissa ministeriöt osin ulkoistavatkin kuulemisprosessin ammattilaisille.
Kohderyhmän kuulemiseen tai osallistamiseen on usein aikaa vain muutamia viikkoja. Siksi valitettavan usein ainoa kuulemisen tapa on lausuntopalvelu.fi, joka ei toimi nuorten osallistamiseen. Alle 18-vuotiaat eivät voi antaa lausuntoaan kyseisen palvelun kautta: siellä lausuntonsa antavat usein vain etujärjestöt.
Nykyisen hallituksen ohjelmassa kansalaisten osallisuus on nostettu hyvin keskeiseksi asiaksi. Tämä on johtanut siihen, että ministeriöissä mietitään kiivaasti, miten kansalaisia kuultaisiin valmistelun eri vaiheissa. Viranhaltijoilla on tahtoa mutta ongelmaksi tuntuu muodostuvan ajan puute.
3. Menetelmät varmistavat tuloksen ja oikean tietopohjan
Kuuleminen on tiedon keräämistä kohderyhmältä. Nuorten kanssa toimittaessa on erittäin tärkeää valita oikeat menetelmät ja laatia oikeat kysymykset. Kokemuksemme pohjalta usein valmistelijat eivät tiedä, mitä heidän pitäisi nuorilta kysyä.
Eniten osallisuutta lisää yhteiskehittäminen, jossa eri osapuolet ovat vuorovaikutuksessa. Yhteiskehittämisen menetelminä käytetään esim. työpajoja, mielipidetiedusteluja, Digiraatia tai haastatteluita. Kuulemista voidaan toteuttaa myös pelillistämällä.
Nuorten kuulemisessa tärkeää on löytää säädöksestä sellaiset asiat, jotka ovat nuoria kiinnostavia ja liittyvät jotenkin nuorten elämään. Paras palaute nuorilta onkin: ”voiko lakiasiat olla näin hauskoja?”.
Menetelmissä on huomioitava kaikki nuoret: osa on hiljaisempia, osa ei ole niin hyviä kirjoittamaan ja osalle ryhmässä toimiminen on todella vaikeaa. Osallisuuden tunne ei synny, jos mukana oleva nuori ei tiedä, mitä heidän mielipiteellään on tehty tai miten se on vaikuttanut. Hyvässä prosessissa on mukana aina palaute nuorille.
4. Osaamista tarvitaan lisää
Valtion hallintoon tarvitaan lisää osaamista nuorten kuulemiseen: selkeämmän kielen osaamista, menetelmien osaamista, viestinnän osaamista, kysymysten asettamisen osaamista, tulosten tulkinnan osaamista sekä kiteyttämisen osaamista.
Tällä hetkellä Osallisuuden osaamiskeskus kouluttaa säädösvalmistelijoita nuorten kuulemiseksi. Myös Kansallisella Lapsistrategialla on koulutusta ja materiaalia lasten- ja nuorten kuulemiseksi, kuten myös yhteistyössä oikeusministeriön kanssa tuotettuna.
5. Löydä sopiva kumppani
Laadukas nuorten kuuleminen vaatii ammattiosaamista ja kohderyhmän tuntemista. Yhteistyökumppaniksi kannattaakin valita taho, jolla on osaamista ja näyttöjä nuorten kuulemisten toteuttamisessa. Vakiintuneet yhteistyösuhteet helpottavat myös nuorten saamista mukaan.
+ Tavalliset nuoret mukaan
Vallalla oleva käsitys on, että erilaiset edustukselliset ryhmät ovat riittävä tapa kaikkien nuorten kuulemiseen. Tätä varten on olemassa nuorisojärjestöjä, nuorisovaltuustoja tai oppilas- sekä opiskelijakuntia. Nämä ovat tärkeitä toimijoita, jotka tuovat nuorten näkemyksiä esille ja mahdollistavat edustuksellisen demokratian sekä kansalaisyhteiskunnan oppimisen.
Nuorten kuulemisen kannalta tämä ei vain riitä. Edustuksellisiin ryhmiin valikoituu nuoria, jotka osaavat ja saavat oman näkemyksensä joka tapauksessa esille. Jos odotetaan, että nuorten osallisuus lisääntyy, ns. tavalliset nuoret pitää ottaa mukaan valmisteluun.
Tavallista nuortahan ei ole olemassakaan, mutta usein kohdistamalla toimenpiteet tietyille kohderyhmille saadaan ainakin osallisuuden kokemuksia laajemmin. Tuloksetkin saattavat muuttua. Peruskoulussa ovat kaikki ja huomioimalla erilaiset kieliryhmät, oppilaitostasot sekä eri tavoin toimivat nuoret saadaan laajempaa näkemystä ja osallisuuden kokemuksia. Myös sellaiset ryhmät tulevat kuulluksi, jotka muuten ovat hiljaa.
Voisivatko nämä askeleet olla mukana seuraavaa hallitusohjelmaa kirjoitettaessa?
Kirjoittaja on Nuorten Akatemian toimitusjohtaja